Laiva kaartaa satamaan ja minä mietin yhtä asiaa. Tallinnan hotellit. Miltä tuntuu avata huoneen ovi, kun kadulta kantautuu kivenkova kopina ja aulan kahvinkeittimen tuoksu on yhtä aikaa vieras ja tuttu. Me tulimme tänne leikkimään, ajattelimme. Pieni irtiotto, pehmeät lakanat, spa ja ilta, jolle ei piirretty rajoja.

Valitsin hotellin niin kuin valitsen kahvin. Intuitiolla ja pienillä merkeillä. Jos aulassa on vanhaa puuta, jos vastaanottopöydän takana joku oikeasti katsoo silmiin, jos hississä soi jokin, mitä en tunnista, olen jo myyty. Tallinnan hotellit ovat tässä hyviä. Satama alueen spa hotelleissa on kerroksia, joista löytyy lämmin allas, hiljainen sauna ja yllättävän hyvä teevalikoima. Vanhankaupungin kivitalojen boutiquehotelleissa seinät kertovat jotain, jonka merkitystä en osaa kääntää. Aamiaisella on aina hillo, jonka nimeä arvuutellaan.

Yksi kysymys.

Mihin me oikein tulimme. Sanoimme ääneen sanan eroottinen, vaikka tarkoitimme ehkä jotain muuta. Sallivuutta. Tilaa, jossa saa olla kiusallisen iholla ilman selityksiä. Tallinnan hotellit toimivat kulisseina tälle, mutta myös näyttämönä, jossa pienet yksityiskohdat tekevät ison osan työstä. Paksu verho, matala lamppu pöydällä, hissin pieni viive joka antaa aikaa katseelle.

Huoneessa oli ilta ennen kuin ehdimme päättää. Jätimme verhot raolleen, kaupungin humina oli kuin meri, joka ei kysy lupaa. Tilasimme kylmää kuplivaa, jonka etiketissä oli nimi, jota en olisi osannut lausua, mutta pullo sanoi tule, avaa, maista. Tallinnan hotellit olivat trendikkäitä, tankoja ja samettia, mutta tämä oli vähän eri. Käytävässä tuoksui vahvasti sitrus, ja aulan baarissa joku kertoi virolaisella suomella tarinaa, joka oli puoliksi tosi.

Kävelimme ulos ilman suunnitelmaa. Kapeita kujia, kiveä ja öljylamppujen varjoja. Olisin voinut luvata että tiedän mihin tämä johtaa, mutta en luvannut. Palasimme takaisin, koska höyryävän kuuman veden ajatus vei voiton. Spa kerros oli hiljainen. Suihkun ääni on rituaali. Me emme puhuneet, silti kaikki oli sanottu. Sormet lipuivat lauteella niin kuin sanat, jotka ei tarvitse kaikkia kirjaimia.

Tallinnan hotellit kannattaa valita niin, että äänieristys on kunnossa. Tämä kuulostaa tekniseltä, mutta se on tärkeä osa pehmeyttä. Jos naapuri yskii, intiimiys kutistuu. Kun ovet sulkeutuvat kunnolla ja ilmastointi ei hyrise kuin vanha bussi, keho rentoutuu. Samoin se hetki, kun pyydät vastaanotosta ylimääräiset tyynyt. He nyökkäävät ja katsovat kuin tietäisivät miksi.

Yllätys tuli myöhään. Oviin oli teipattu pieni valkoinen lappu, johon oli piirretty nuoli ja numero. 303. Hissi oli jo odottamassa. Silloin tajusin, että tässä hotellissa kaikki ottaa askeleen meitä kohti. Ei kukaan meitä kutsunut, ajattelin, mutta mikä on rehellisempi kutsu kuin nuoli, joka osoittaa ylöspäin. Tallinnan hotellit osaavat tämän, leikkisän salaisuuden, joka ei ole uhka vaan ehdotus.

Huone 303 ei ollut huone. Se oli sali. Pehmeä matto, kymmenkunta ihmistä, kynttilöitä, ja pöydällä pino kirjoja, joiden kannet punastuttivat vain vähän. Ovi sulkeutui ja meitä pyydettiin istumaan. Erotiikan kirjapiiri, sanoi nainen, jonka harmaat hiukset oli kierretty napakalle nutturalle. Hän ojensi minulle runokokoelman vuodelta 1927. Lukisitko. Hänen äänensä oli lempeä, mutta suora. Minä luin. Joka toinen sana oli kuiskaus, joka kolmas nauru. Yleisö nyökkäili, joskus joku lisäsi muiston, jossa hotellin verhot olivat lentäneet kuin purjeet ja joku oli pudonnut huolettomasti alas sängylle näyttämättä lainkaan nololta.

Me päädyimme jäämään. Kirjojen sivut olivat sileitä, ja tarinat liikkuivat hitaasti, kuin lämmitellyt raajat. Tässä oli seikkailu, jota en olisi osannut ostaa viinilistan alalaidasta. Tallinnan hotellit ovat enemmän kuin paikkoja nukkua. Ne ovat pieniä teattereita, joissa rooleja tarjotaan myös niille, jotka eivät tienneet hakevansa. Eikä kenenkään tarvinnut riisua mitään muuta kuin ennakkoluuloja. Se oli rohkeampaa kuin alasti oleminen, ja keveämpää.

Palvelut tekevät erot. Kysy saunamestarilta eteerisestä öljystä, joka ei tukahduta. Pyydä hiljaiseen aikaan oma vuoro porealtaaseen, jos se on mahdollista. Joissain spa hotelleissa se on. Joissain boutique versioissa huoneeseen voi tilata soittolistan, joka rakennetaan suosikkisi mukaan. Tallinnan hotellit kisaavat yksityiskohdilla, jotka tuntuvat vähän liioitelluilta ennen kuin kokeilet, sitten ymmärrät. Myöhäinen check out on armo. Samoin se, että aamiaista saa kannettuna, ja kahvi on oikeasti vahvaa. Tämä ei ole ylellisyyttä, tämä on rytmiä, joka sopii janoon ja uneen.

Yöllä kävelimme pitkin käytävää hiljaa, ihan vain siksi että ääneni kuulosti erilaiselta matossa. Joku avasi oven ja pysähtyi, katsoi meihin ja hymyili kuin olisi nähnyt vanhoja ystäviä. Tämä on Tallinnaa. Sanojen välit ovat ystävällisiä. Tallinnan hotellit peilaavat tätä, ja siksi niissä on helppo koskettaa rannetta, helppo vaihtaa paikkaa niin että se tuntuu uudelta ilman että tarvitsee vaihtaa mitään muuta.

Aamulla satoi. Pieni sade, joka puhdistaa tietämättä että tekee palveluksen. Aamiaisella oli pannukakkuja ja jugurttia, jonka päälle sai kaataa tummaa siirappia. Pöydän ääreen istui se nutturapäinen nainen. Hän kertoi, että huone 303 oli hotellin vanha tanssisali, jonne kokoontuu aina torstaisin joukko ihmisiä, jotka lukevat eroottista kirjallisuutta turvallisesti. He juovat teetä, eivät viiniä. He taputtavat sille, joka punastuu kauneimmin. Ajattelin, että ehkä seikkailu onkin turvallisuuden muoto. Rajoja ei tarvitse siirtää, kun joku vahvistaa että tässä on hyvä.

Jos siis mietit mitä etsit, aloita yksinkertaisesti. Tallinnan hotellit, joista pidät, tunnistat pienestä. Aulassa on pehmeä valo. Vastaanotto kysyy että tarvitseeko avaimia yhden vai kaksi. Ikkunasta näkyy kattojen meri tai sataman nosturit. Kylpyhuoneessa pyyhe on tarpeeksi iso. Sänky sanoo tule ja lepää. Ja illalla, jos käytävässä on nuoli, seuraa sitä. Ei siksi että aina löytyisi kirjapiiri, vaan siksi että löydät tarinan, joka ei ollut suunnitelmissa.

Ostin lopuksi kirjan. Siinä ei ollut yhtään kuvaa. Silti luin koko laivamatkan.

Ja vielä, rehellinen vinkki ennen kotiinlähtöä. Varaa huone arkiyöksi jos voit. Tallinnan hotellit antavat silloin usein parhaita huoneita ilman kilpailua, spa on hiljaisempi ja aamiaisella on tilaa istua pitkään. Kun menet, jätä yöpöydälle kiitoslappu. Ehkä joku löytää sen. Ehkä siihen piirtyy uusi nuoli.